Dm7 Lättähattu

Dm7 ”Lättähattu”

Dm7:t eli ”Lättähatut” ovat Valmetin vuosina 1955-1963 valmistamia dieselmoottorivaunuja. Ne huolehtivat lähes koko maan paikallisliikenteestä ja osittain pidemmänkin matkan junista korvaten suurelta osin höyryveturivetoiset junat. Keveytensä ja höyryveturijunia huomattavasti paremman kiihtyvyytensä ansiosta Lättähatuilla saattoi ajaa huonokuntoisemmillakin rataosilla suurta nopeutta ylläpitäen ja tiheästi pysähdellen. Lättähattujunilla saatettiinkin pysähtyä poimimaan matkustajia myös hieman epävirallisemmista pysähdyspaikoista. Viimeiset Lättähatut poistettiin säännöllisestä liikenteestä toukokuun lopussa vuonna 1988.

Tällä hetkellä Haapamäellä on kolme ajokuntoista vetovaunua (Dm7 4185, 4187 ja 4209) ja yksi liitevaunu (EFiab 11599). Kunnostusta odottavia moottorivaunuja on kolme (Dm7 4114, 4120 ja 4215).

Lättähattu sisältä

Dm7-moottorivaunussa on 56 istumapaikkaa ja EFiab-liitevaunussa 36 istumapaikkaa ja tavaraosasto. Sekä Dm7:ssa että EFiab:ssa on wc (rajoitettu käsienpesuvesi).

  • Nopeus: 95 km/h
  • Paino: 18 t
  • Pituus: 16,6 m
  • Moottori: Valmet 815 D
    – sylinterijärjestys R8
    – iskutilavuus 12 l
    – teho: 180 hv